JariSotka O tempera, O mores - Elämän ja alati muuttuvan maailman ihmettelyä

Voiko elää moraalisesti oikein?

  • Voiko elää moraalisesti oikein?

Aloin miettimään moraalin olemusta, kun tuttavani pohti sitä, onko olemassa yksi yhteinen moraali vai onko jokaisella omansa. Tuttavani päätyi siihen, että jokaisella on oma moraalinsa. Tästä olin eri mieltä ja aloin asiaa miettimään ja tutkimaan.

Moraali on määritelty mm. seuraavasti.

Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa,  oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa.

Ihminen on moraalinen olento

Ihmiset ovat evolutiivisesti muokkautuneet sellaisiksi, jotka tarkastelevat maailmaa moraalisesta näkökulmasta. Samoin kuin meillä on tarve ruokaan, perusturvallisuuteen ja sosiaaliseen hyväksyntään, on meillä tarve olla moraalisia. Omien tekojen kokeminen oikeutetuiksi, lähimmäisten auttaminen ja oikeudenmukaisuuden halu ovat meihin sisäänrakennettuja ominaisuuksia, jotka löytyvät kaikilta ihmisiltä, joiden geeneissä tai kasvatuksessa ei ole tapahtunut jotakin vakavaa häiriötä. Moraali kumpuaa siis osin ihmisen luonteesta ja kasvatuksesta sekä ympäristön (yhteiskunnan) vaikutuksesta.

Kulttuuri ja aikakausi muokkaavat moraalia.

Kun muinaiset kreikkalaiset tutustuivat muihin kulttuureihin, he saivat todeta, että säännöt, moraali ja tavat vaihtuivat siirryttäessä paikasta toiseen ja että oikeaa ja väärää koskevat selitykset pohjautuivat usein ikivanhaan auktoriteettiin. Jo muinaiset kreikkalaiset huomasivat, että erilaisilla ihmisillä oli eri käsityksiä siitä, miten käytännössä tulisi elää. Aristoteles totesi, että vaikka säännöt, lait ja tavat vaihtelevat paikasta toiseen, kaikkiin paikkoihin pätee se, että ihmisillä on luontainen taipumus laatia sääntöjä, lakeja ja tapoja. Ihmiset näyttävät, joistain syistä johtuen olevan niin perinpohjaisen kiinnostuneita moraalista, että me luomme aina jonkinlaisen lakien ja sääntöjen verkoston.

Suomi on ollut 1990 -luvulle asti kulttuurisesti erittäin yhtenäinen maa ja moraalikäsitys on ollut hyvin samanlainen. Tietysti kuusikymmentäluvun vasemmiston radikalismi aloitti jo yhtenäiskulttuurin murentamisen. Tässä yhtenäiskulttuurissa merkittävänä yhteiskunnallisena moraalin lähteenä ja vaikutteena oli protestanttinen etiikka ja luterilaiset moraalikäsitykset.  

Vaikka moraalin sisältö vaihtelee kulttuurista ja ihmisestä toiseen ja vaikka ihminen on mestari itsensä pettämisessä tällä alueella, on moraalisesti oikein toimiminen itsessään ihmisen perusominaisuus. Elääkseen hyvän elämän on ihmisen voitava kokea toimivansa moraalisesti oikein.

Moraalinen hämmennys

Moraalin mukaan toimisen vaikeudesta on havaitsee silloin, kun emme tiedä miten meidän tulisi toimia – eli kun emme tiedä mikä on moraalisesti hyvää tai oikein – tai kun kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ovat ongelmallisia emmekä osaa tehdä ”oikeaa” valintaa niiden välillä.

Elämässämme tulee vastaan tilanteita, joissa tarpeemme olla moraalisia on ristiriidassa jonkin toisen tarpeemme kanssa. Nälkäkuoleman partaalla kiusaukset moraalisen toiminnan hylkäämisestä voivat olla kovat ja monissa arkisissakin valintatilanteissa halumme ja himomme saattavat voittaa moraalisuutemme vaateen. Usein myös onnistumme järkeilemään itsellemme, miksi asia, jonka aluksi ajattelimme olevan moraalisesti väärin, ei sitä tässä nimenomaisessa tapauksessa olekaan, kun itse sorruimme siihen. Olemme siis valmiita jopa pettämään itseämme, jotta vain voisimme kokea toimineemme moraalisesti oikein. Moraalisuus taistelee elintilasta muiden tarpeidemme kanssa, mutta vaikka pyrkisimme tukahduttamaan tai huijaamaan sitä, yhtä kaikki säilyy se mielemme perusrakenteissa.

Tuskin kukaan meistä on sellaisessa asemassa, että voisi vakuuttaa toisille onnistuneensa ehdottomasti oikean elämän elämisessä, tehneensä aina oikeita valintoja ja toimineensa aina oman moraalinsa mukaan oikein.

Onko omien hyvien tekojen esitteleminen somessa osoitus moraalista?

Niin tärkeää kuin hyvien tekojen tekeminen onkin, erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen sosiaalisessa mediassa, ei se kuitenkaan tee ihmisestä mitenkään moraalista ihmistä. Omien hyvien tekojen esitteleminen on enemmänkin itsetehostusta sekä huomion ja hyväksynnän hakemista toisilta ihmisiltä.

Moraalin näkökulma nousee polttavaksi juuri silloin, kun elämä on vaikeaa ja epävarmaa, kun epäonnistumme, kun emme kykene ottamaan toista ihmistä huomioon niin, kuin meidän pitäisi. – Tällainen käsitys moraalin näkökulman vakavuudesta asettuu jyrkkään kontrastiin omasta hyvyydestään viehättyneen omilla moraalisillaan teoillaan keimailevan #tekoja -tyypin some-päivitysten kanssa.

Miksi minun pitäisi toimia moraalisesti?

Lopulta olennaista ei ole kysyä, miksi toimia moraalisesti, vaan miten vahvistaa meissä jo olevan moraalisuuden merkitystä elämänvalinnoissamme. Yhteisönä ja kasvattajina meidän on tehtävä työtä sen eteen, että tämä moraalin ääni vahvistuu jokaisen ihmisen sisällä. Ilman huolenpitoa ja huomiotta se voi jäädä muiden tarpeidemme jalkoihin. Jos haluamme moraalisemman maailman ei se synny itsestään. Sen eteen on tehtävä työtä.

Jos haluaa toimia moraalisesti oikein, on siedettävä myös epämukavuutta ja joskus tehtävä suuriakin uhrauksia. Eettisten velvollisuuksien mukaan toimitaan, koska ne ovat velvollisuuksia. Ei siksi, että teoista seuraa jotakin kivaa (hyväksyntää tai huomiota). Moraalisen ihmisen täytyy aina pohtia itsekriittisesti tekojensa motiiveja.

Moraali on siis itse oma oikeutuksensa. Moraalisuuden oikeutus tulee sisältämme. Omantunnon ääni kertoo meille, miten tulee toimia. Meidän ei ole pakko kuunnella sitä, sen sanoma vaihtelee ihmisestä toiseen ja kykenemme toimimaan sitä vastaan, mutta siellä se kaikesta huolimatta on. Moraalisesti eläminen on osa ihmisen hyvinvointia, moraalin vastainen toiminta aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja henkistä pahoinvointia.

Vastauksena alussa esittämääni kysymykseen: Olen joutunut muuttaman käsitystäni siitä, että olisi olemassa vain yksi yhteiskunnassa yleisesti vallitseva moraalikäsitys. Yhteiskunta ja kasvatus kyllä muokkaavat moraalia, mutta jokaisella se muodostuu omanlaisekseen.

En voi sanoa, että olisin itse elänyt elämäni oman moraalini (puhumattakaan muiden moraalikäsityksistä) mukaisesti aina oikein. Tuskin tulen moraalisen itsetutkiskeluni tuloksia tällä palstalla julkaisemaan. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin parempaan pyrkiminen ja kehittyminen sekä oman moraalinsa tutkiminen ja pyrkiminen sen mukaisesti elämään.

 

Jari Sotka

 

Lähteinä on käytetty mm. Sami Pihlstöm, Ota elämä vakavasti, 2018; Frank Martelan kirjoituksia, Kivistö – Pihlström – Tolonen, Talous ja moraali 2016; ja Jordan B. Pettersonin kirjan 12 Elämänohjetta johdanto-osaa (joka on mielestäni kirjan parasta antia)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Suosittelen Robert Kurzbanin kirjaa "Why Everyone (Else) is a Hypocrite", jossa hän esittää käsityksensä (Youtube) tietoisuuden ja moraalin suhteesta.

    «Olemme siis valmiita jopa pettämään itseämme, jotta vain voisimme kokea toimineemme moraalisesti oikein.»

Tämä "itsensä pettämisen" aihe on Kurzbanin kirjassa keskeinen. Kurzban kuitenkin kyseenalaistaa koko ajatuksen, että olisi sellainen "itse" joka pettää tai jota petetään. Kurzbanin käsitys tietoisuudesta on sellainen moduuli, joka tarkkailee toimintaamme – ei siis ohjaa toimintaa – ja keksii sille kertomuksen, jota se kutsuu "itseksi". Kurzban vertaa tietoisuutta lehdistösihteeriin, joka selittää yritysjohdon tai presidentin päätöksiä toisille, yleensä parhain päin mutta kuitenkin konsistentisti.

    «Niin tärkeää kuin hyvien tekojen tekeminen onkin, erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen sosiaalisessa mediassa, ei se kuitenkaan tee ihmisestä mitenkään moraalista ihmistä. Omien hyvien tekojen esitteleminen on enemmänkin itsetehostusta sekä huomion ja hyväksynnän hakemista toisilta ihmisiltä.»

Huomauttaisin, että tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu somessa...

Pahoittelen kyynistä kommenttiani, mutta tämä on keskeistä siinä, miten näen moraalin Kurzbanin teorian mukaisesti siis sellaisena, mikä rakentuu tietoisuudeksi kutsumastamme tiedostamattomasta pyrkimyksestämme antaa toisille käsitys itsestämme ja keskeisesti moraalistamme.

Toisten käytöksen ja luotettavuuden ennakointi on erittäin vaikeaa. Näen siihen kaksi tapaa: induktiivisen ja deduktiivisen. Induktiivinen lähtee kokemuksista, siinä miten toistuvasti näkee toisen toimivan tietyissä tilanteissa, kuten vaikkapa vangin dilemmassa tehdään. Se voi olla hyvin hidasta. Omien hyvien tekojen esittely somessa on tätä samaa, joskin siinä se kertominen vähentää vakuuttavuutta.

Nopeampi tapa on deduktiivinen päättely henkilön vakuuttamista luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Jos henkilö kertoo olevansa vahvassa uskossa ja uskonnolliseen moraaliin sisältyy hyvyys ja luotettavuus, voi henkilö tuolla leimallaan vakuuttaa olevansa hyvä ja luotettava ihminen. Tämä pätee paitsi uskontoon myös kaikenlaisiin moraalifilosofisiin pohdintoihin, joilla voi sinällään aidon kiinnostuksen lisäksi olla pyrkimys vakuuttaa kuulijat omasta moraalista. Tämä mahdollinen tiedostamaton motiivi ei toki tee pohdinnasta epävalidia.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mitä moraali on kuin pahojen asioiden hyväksymistä hyvällä omallatunnolla?

Siinä tapauksessa jokaisella on oma moraali.

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

#2
Mitä moraali on kuin pahojen asioiden hyväksymistä hyvällä omallatunnolla?
.................

Moraali on juuri sitä, että pahat asiat antavat huonon omantunnon ja ihminen pyrkii pahoista asioista eroon sen takia. Siis omaan moraalitajuun sidotut pahat asiat.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Anna palaa vaan, Linkolallakin oli aikoinaan Hiace ;D

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Olisiko ihmisellä yksinäisyydessä autiolla saarella moraali ?
Miettisikö hän sen olemista tai olemattomuutta?

Olisi, mutta tuskin miettisi.

Hän miettisi kyllä moraalin kannalta tekojaan ennen saarelle joutumistaan.
Ja samalta kannalta tulevia tekojaan, jos joskus pääsee sieltä pois.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Lauri Viidan runo "Moraali"

”Siisti täytyy aina olla

sanoi kissa hietikolla –

raapi päälle tarpeenteon

pienen, sievän santakeon."

Vesa Leinonen

Jari Sotka.

Re: Voiko elää moraalisesti oikein?

Kyllä voi. Se alkaa kasvamaan ihmisen mielessä.

Aikuiset ihmiset pitää kylvää moraali arvojen siemenet ihmisiin heti nuorena.

Heti kun ihmisen elävä sielu herää ymmärryksen tajuntaan.

Ihmisen elävä sielu on, äly, tajunta, mielikuvitus, tahto, muisti, tunteet.

Ihmisen mieli pitää saada oikeata tietoa terveellisestä mielen elämästä.

Moraalisen elämän sisältö sisältyy arvo valinnoista. Ihminen tietoisesti valitsee itselle moraalisen arvo järjestyksen.

Tieto on voimaa.

Ihmisen elämä on usein taistelua kahden veto voiman välillä.

1. Mielen kunto, hallita elämää tietoisesti. Ottaa fyysinen olento hallintaan. Mielen ja tahdon voiman alaiseksi.

2. Lihan himon houkutukset, alkoholi ja päihteet. Lihan himot vaativat päästä valtaan, ottaa mielen voima lihan alaiseksi.

Jompikumpi puoli voittaa valta taistelun?

Sitä ominaisuus puolta mitä arvostaa eniten, voittaa yli toisen puolen.

Elävän sielun mieltä pitää kehittää että se vahvistuu.
Lukea hengellistä sisältöä. Hengellisillä arvoilla, uskolla, rukouksella ja Pyhän Raamatun sanalla, ihminen voi laittaa lihan himot aisaan.

Toimituksen poiminnat